Viikonlopun touhut

Nuutin viime viikonloppuun mahtui sukulaisia, tokoilua ja agilityä. Lauantaina treffattiin Nuutin Manta-äippää, Edi-iskää ja sisaruksista Penniä, Piraa ja Riepua. Perhetreffit startattiin tokoilemalla Meirän hallissa Jonnan ohjauksella. Nuuti teki seuraamista, minkä sain kuulla olevan hyvää ja iloisen näköistä :). Tehtiin myös paikallaan käännöksiä, oikealle puolelle ok, vasemmassa puolessa vielä kovin harjoiteltavaa. Sitä ollaan treenattu pariin otteeseen nyt kotonakin ja alkaahan senkin idea jo hahmottumaan hihnan tässäkin päässä :P Liikkeestä jääviä tehtiin myös, seuraamisesta ei olla vielä tehty, vaan vasta vapaammasta kävelystä, hyvin jo sujuu, etenkin liikkestä maahanmeno, voisi alkaa ottaa seuraamisestakin. Sitten tehtiin vielä luoksetulo, mikä muuten kunnossa mutta vauhtia vaan lisää. Perusasennosta maahanmeno sujui myös hyvin. Lopuksi tehtiin paikalla istumista, sisarusten lähellä ei olisi millään malttanut, joten palkkailin usein ja enkä poistunut kauas, jotta saataisiin onnistunut suoritus. Treenien jälkeen koirat pääsivät vielä leikkimään keskenään. Kiva oli treenailla yhdessä ja nähdä taas Nuutin sukua :)

Tässä muutama Sannan ottama kuva sukulaistreffeiltä

Sunnuntaina treenattiin Nuutin kanssa sitten pentuagilityn merkeissä. Irtoamisharjoituksena tehtiin hyppy, putki, hyppy (ilman rimoja siis). Hyvin Nuuti irtoaa ja hakeutuu esteille (tai niiden jälkeen odottavalle palkalle ;). Uutena esteenä päästiin kokeilemaan irto-rengasta, jonka Nuuti koitti pariin kertaan kiertää, mutta hoksasi välillä mennä läpikin. Paikallaolo harjoitus esteiden takana oli Nuutille päivän haastavin osuus. Kovin kauas en poistunut, kun Nuuti näytti siltä, että olisi valmis painelemaan radalle hetkellä millä hyvänsä. Treenien päätteeksi Nuuti pääsi vielä ulkona purkamaan loputkin energiansa ja peuhaamaan ryhmämme australianpaimenkoira Mildan kanssa. Hyvin noilla leikit menivätkin yksiin! Loppu-ilta sitten menikin lepäillessä eikä sunnuntaina näkynyt vilaustakaan meillä lähiaikoina asustaneesta tuholais-bordercolliesta ;)

Viikon sisään Nuuti kun on kunnostautunut milloin minkäkin silppuamisessa. Tähän asti ollaan selvitty vähillä tuhoilla, mutta nyt töistä kotiin tullessa vastassa on ollut silputtuja kirjan sivuja, kengän nauhoja ja tänään löytyi paloiteltuja koristeoksia. Ja portin yli hypättäisiin jo heittämällä, joten enää ei onnistu rajoittamaan Nuutin oleskelutilaa senkään avulla. Jospa tämä vesseli tästä hiljalleen taas vähän tasoittuisi :P

Mä oon vaan makoillut täällä ihan kiltisti ;)

Kyllä tästä vielä agility-koira saadaan

... Ja ehkäpä vielä hyväkin sellainen :) Nimittäin sunnuntain agilitytreenit menivät jo paljon paremmin kuin viikko sitten.

Kertailtiin samoja asioita kuin viimeksi, kuitenkin sillä erolla, että tekemiseen keskittyminen alkoi nyt onnistua. Tällä kerralla Nuuti pääsi radalle ainoastaan omalla vuorollaan, kun muut eivät suorita esteitä, ja odottelut käytettiin kentän ulkopuolella tokoillen sekä häkissä rauhoittuen. Tai ainakin yrittäen rauhoittua, siinä välillä aika vaihtelevasti onnistuen ;) Mutta kun Nuuti ei missään välissä päässyt näkemään radalla juoksevia koiria, niin ei kierroksetkaan menneet yli. Vauhdilla ja innolla kyllä painettiin, mutta nyt positiivisessa mielessä ja korvatkin pelasivat taas! Kyllä tämä tästä :) Jatketaan nyt näin ja koitetaan pitää vire tällaisena. Jossain välissä kokeillaan vähitellen lisätä häiriötä, mutta vasta kun Nuutille todella hahmottuu että agility-radallakin ollaan hommissa, eikä riekkumassa :P Malttia ja keskittymiskykyä vielä tarvitaan lisää.

Kerrattiin tosiaan treeneissä viime kerran juttuja, tosin vähän vaikeuttaen ja uutena asiana aloitettiin puomin kontaktien opettelu 2 on 2 off menetelmällä. Tämän jälkeen pingottiin ensin tutun ja turvallisen suoran putken läpi, mutta pian meni yhtä vauhdikkaasti jo mutkalla oleva putkikin, ja pussikin onnistui viimeisellä kerralla ilman että kukaan kurkki toisesta päästä. Kotiläksyksi saatiin nyt kiertämisharjoituksia, joita ollaan jo aiemminkin tehty, mutta nyt vaan lisää.

Puolivuotiaan ei-niin-loistava agilityuran aloitus

Nuuti kerkesi viime viikolla täyttämään jo 6kk. Kyllä aika vaan rientää! Painoa pojalla on nyt 16,2kg ja korkeutta noin 48cm.

Puolivuotias pääsi sunnuntaina aloittamaan pentuagility-kurssin SportdogParkilla, mutta kurssi ei meidän osalta startannut kovin hyvällä menestyksellä. Kaikki meni hyvin kunnes Nuuti näki ensimmäisen koiran juoksevan putken läpi. Siihen asti Nuuti otti aikas rauhassa, köllötteli välillä rennosti maassa ja otti kivasti kontaktia. Mutta sitten Nuuti kuumeni reilusti, voluumit kohosivat ja korvat katosivat. Juoksevat koirat veivät kovin poitsun huomiota ja ensimmäinen agi-kerta meni aikamoikseksi riekkumiseksi.

Ihan näin kovaa kuumenemista en osannut odottaa, Nuuti kun on tähän asti keskittynyt kivasti yhdessä tekemiseen (mitä nyt joskus uudessa paikassa kokeilee saisiko täällä riekkua, mutta nopeasti tajuaa että ollaan hommissa) eikä toisten koirien juoksemiset tai leikkimiset ole häirinneet. Toko-kentälläkään Nuuti ei ota toisten tekemisestä häiriötä, vaan keskittyy mukavasti minun kanssa tekemiseen.

Saattaa olla että aloitettiin agility vähän turhan aikaisin, mutta katsotaan nyt mitä seuraavista kerroista tulee. Paikalla istuminenkin, mitä ollaan agilityä silmällä pitäen harjoiteltu lähiaikoina usein, ei tietenkään enää kuumenemisen jälkeen onnistunut. Ensi kerralla otetaan ainakin häkki mukaan, jotta Nuuti saa odotella omaa vuoroaan (toivottavasti rauhoittuen) kentän ulkopuolella, jottei kävisi koko ajan kierroksilla. Nuutin kanssa myös katseltiin äsken Lukan putki-treenejä, ja vähitellen pystyi yhä paremmin irrottamaan silmänsä juoksevasta Lukasta ja lopulta keskittymään jopa hyvin minuun ja jauhelihaan. Jatketaan nyt tällaisia koti-treenejä ja toivotaan että ensi sunnuntaina menisi kentälläkin paremmin.

Esteet mitä ensimmäisellä agility-kerralla tehtiin meni ihan ok:sti (tai lähinnä olisi mennyt jos kierrokset eivät olisi olleet katossa). Putkesta Nuuti sujahti ilman epäröintejä, eikä pussikaan pelottanut, tosin toisesta päästä vähän kurkkailtiin. Lisäksi juostiin siivekkeiden läpi. Vauhtia piisasi runsaasti, saa nähdä kuinka sitä itse tulee pysymään pikakiitäjän vauhdissa mukana :D

Agilityn lisäksi aloitettiin uusi tokon pentukurssi TamSKilla, minkä ensimmäisestä kerrasta jäi huomattavasti parempi maku kuin agilitystä. Nuuti kun oli hyvin kuulolla ja teki innolla töitä. Aika alkeista tällä kurssilla tosin lähdetään, mutta kaikki häiriö-treeni on nyt vaan hyvästä ja lisäksi kiva päästä treenaamaan halliin, niin ei tarvitse hytistä tuulessa ja tuiskussa. Jatketaan ainakin vielä toistaiseksi myös jo aiemmin aloittamassamme pentutoko-ryhmässä, niitä treenikertoja vaan on ollut niin harvassa ettei lisätreeni ole pahitteeksi.

Pentukurssin ensimmäisellä kerralla opeteltiin toisten koirien ohitusta, mikä Nuutilla noin helpoissa olosuhteissa sujui todella hyvin. Harjoiteltiin myös vastaantulevan kättelyä, mikä myös muutaman kokeilun jälkeen oli helppo nakki ja Nuuti odotti kauniisti kättelyn ajan :) Ohituksia tosin ollaan harjoiteltu kävelyillä jo pidemmän aikaa ja niihin ollaan otettu mukaan ohi-käsky, kun muuten Nuutilla olisi niin suuri tarve päästä moikkailemaan kaikkia vastaantulevia, niin koiria kuin ihmisiäkin. Käskyn alla ohittaminen on myös tuonut apua satunnaisiin koirille haukahteluihin. Otettiin treeneissä myös omatoimisesti muutamia perusasentoja ja hyvinhän nuokin sujuivat :)

Näyttelydebyytti

Lauantaina suuntasimme Nuutin siskojen Pennin ja Piran kanssa Lohjalle pentunäyttelyyn. Nuutin Rocky-veljen jouduttua tassuhaavan takia jäämään pois näyttelystä, oli Nuuti ainoa uros 5-7kk pennuissa.

Tuomarina oli Tarja Löfman ja Nuutin arvostelu oli seuraavanlainen:
"Mittasuht. tyypillinen uros pentu, hyvä purenta, hyvät pään mittasuhteet kuono/kallo, mutta kallo saa vielä täyttyä, hyvin kulm. edestä. Tällä hetkellä hieman takakorkea, jättää mielellään takaraajat rungon alle, voisi liikkua pidemmällä askeleella, hieman ylpeä hännästään, iloinen käytös."

Tuomari pyysi Nuutia juoksemaan useamman kerran, ja totesi lopuksi ettei voi antaa kp:ta, koska askellus oli liian lyhyttä. Tuloksena siis PEN1.

Kaikilla sisaruksilla meni oikein mukavasti, vaikkei kellekkään huikeaa menestystä tullutkaan. Siitä huolimatta että jäätiin ilman suurensuurta menestystä, olin Nuutin näyttelydebyyttiin oikein tyytyväinen. Nuuti oli kehässä reipas eikä jänskäillyt tuomaria, niinkuin osasin odottaakin. Seisoa Nuuti jaksoi ihan mukavasti, tosin kuten arvostelussakin sanotaan eivät takajalat kovin hyvin asettuneet. Mutta käytös oli iloista, ja sehän se on pääasia :)

Esiintymisten jälkeen sisarukset pääsivät vielä läheiseen metsään peuhaamaan keskenään ja hauskaahan noilla näytti olevan :)

Seuraava näyttelykerta olisi taas Lohjalla 25.2. Sitä varten voisi harjoitella juoksutusta, jos vaikka saisin tuon liikkumaan pidemmällä askeleella, niin voitaisiin se kp:kin sitten ihan mieluusti ottaa ;)

Näin edustavalta tuo komistus näytti tänään

Mitäs tänä vuonna?

Vuodenvaihde meni koirilla leppoisissa merkeissä. Pahimmat paukutteluajat koirat nukkuivat sikeästi. Ja illalla kun kävästiin ulkona eivät muutamat kauempana paukkuvat raketit haitanneet Nuutiakaan ollenkaan. Reipas pentunen.

Tässä kuvia vuoden ensimmäiseltä päivältä.

 ja vielä virallisempi posetus

Listasin Nuutin tavoitteita lyhyesti vuodelle 2012:

• Terveystarkastukset

• Tokossa ainakin ALO1 olisi kiva suorittaa. Tosin ei pidetä mitään kiirettä, katsotaan kuinka treenit sujuu ja mennään sen mukaan.
• Agilityn aloitus alkuvuodesta ja agilityn perusteita
• Muutamia  näyttelykäyntejä (ensimmäinen tämän viikon lauantaina)
• Haluaisin Nuutin kanssa kokeilla hakua, joten sopivan haku-porukan löytäminen olisi myös toiveena.

Lukan kanssa olisi tarkoitus tämän vuoden puolella vihdoin korkata AVO-luokka, ja saada se AVO1, ehkäpä myös TK2. Sen pidemmälle Lukan toko-ura tuskin yltää, mutta jospa tänä vuonna saataisiin tuo aikaiseksi. Näiden lisäksi tietysti molemmille tavoitteena terveenä pysyminen, sekä Lukan vatsalle mahdollisimman hyviä vointeja.

Oikein onnellista alkanutta vuotta blogin lukijoille :)