Ensimmäinen lääkärireissu ja muita puuhasteluja

Viikko on taas vierähtänyt ja monenlaista on tapahtunut. Nuuti on kaiken ilon lisäksi ehtinyt aiheuttaa jo huoltakin. Nuuti päätti että haluaa vierailla eläinlääkärillä jo ennen ensimmäisiä rokotuksia, ja niimpä keskiviikkona jouduimme tekemään ensimmäisen lääkärireissun Hakametsään ripuloinnin takia. Kovin poitsu oli innoissaan uudesta paikasta ja uusista moikkaamaan tulevista ihmisistä. Eläinlääkärin pöydälläkin tuo heittäytyi selälleen, jospa se lääkäritäti vähän rapsuttelisi massusta. Eipä siis ainakaan poikaa jännittänyt. Apuakin saatiin ja tällä hetkellä pikkuisen vatsa voi hyvin, toivottavasti pysyykin hyvänä!

Pikku-potilas untenmailla

Lukan kanssa oli eilen tarkoitus osallistua Lemmikkipalvelu Koiranpäivien ja Herwoodin Hauvojen järjestämään möllitokoon. Jänistin kuitenkin ilmottautumispäivänä, koska viime viikon reenit eivät olleet menneet ihan putkeen. Viime aikoina ilmat ovat olleet kovin sateisia, ja se on heti näkynyt herkkähipiäisen Lukan tokoilussa. Sateella kyllä lenkkeillään ihan mielellään, mutta sateella reenaamiseen ei Lukalta löydy motivaatiota. Ja sadesäällä maahanmeno on luultavasti ikävintä mitä Luka tietää. No kukapa sitä nyt märässä maassa tykkäisi maata. Lukalla alkaa avoimen luokan liikkeet muuten olla suht kasassa, mutta nyt tarvittaisiin paljon kostean sään reeniä. Voi myös olla että avoluokan korkkaus saa odottaa kuivempia kelejä tai sopivaa hallikoetta. Nuutin tahtia ei onneksi näytä sateet hidastavan, samaa vauhtia painellaan säällä kuin säällä.

"Nouda ite!"

Nuutin sairasloma ollaan käytetty hyödyksi uutta opettelemalla. Energiaa ja vauhtia on riittänyt runsaasti vatsa-vaivoista huolimatta. Kosketusalustaa ollaan reenattu sekä maahanmenoa, ja tänää koitettiin ensimmäisen kerran sivulletuloa. Taisi vain maahanmenoreenit sekoittaa Nuutin pään kosketusalustankin kanssa, sillä vaikka Nuuti jo tietää että alustaa tulee läpätä tassulla, niin useimmiten se tarjoaa läppäämistä makuuasennossa. Laitoinkin kosketusalustan joksikin aikaa tauolle, kun sen kanssa maahanmeno tapahtuu väärällä tekniikalla. Aluksi koitin jättää maahanmenoläpsyt palkkaamatta, mutta kovin veti poitsu siitä herneet nenään, kovaäänisen vinkunan säestyksellä yritettiin läpsiä makuuasennossa. En viitsisi pikkuista hermostuttaa reenaamiseen, pääasia kun olisi että Nuutilla on hauskaa ja saataisiin säilytettyä into yhdessätekemiseen. Sitä kun mukavasti näyttää nyt olevan :)

Nuuti pääseekin aloittamaan tokoryhmässä jo 6.10, sillä päästiin mukaan HerHau:n penturyhmään. Vaikka tuo on kovin pieni vielä reenien alettua, niin päästään jo vähän totuttautumaan häiriötreeneihin. Tuskinpa vielä parin viikon päästä kovin ahkerasti tokoillaan, mutta ainahan sitä voi ottaa reenit vähän löysemminkin :)

Seuraavat kuvat tämän päiväiseltä metsäkävelyltä :

Vauhtia piisaa!

Nuutin city-reissu osat 1 & 2

Nuuti on lähiaikoina päässyt tutustumaan Tampereen keskustaan pariinkin kertaan. Viime viikon torstaina ajeltiin ekan kerran keskustaan bussilla, ja myös tänään käytiin pikaisella kaupunki-visiitillä. Ollaan käyty monesti katselemassa liikennettä ja ennen ekaa reissua etukäteen vähän jänskäsin mitenköhän meidän bussiajelu tulee sujumaan, tuo kun on arastellut ohi ajavia isoja autoja, erityisesti busseja. Ihan hyvinhän matka kuitenkin sujui, eikä Nuuti näyttänyt välittävän vaikka kamalan jättiläiskulkuneuvon kyytiin noustiinkin. Ensimmäisen bussimatkansa Nuuti oli aivan rauhassa, takasin tullessa kyllä sitten jonkin verran piippailtiin, mutta ihan loppumatkasta jo nukahdettiin. Tänään bussissa piippailtiinkin sitten jo enemmän, elikkäs lisää bussimatkailua luvassa lähiaikoina.

Perillä keskustassa käveltiin kummallakin reissulla pikkumatka. Ei vielä suuressa ihmisvilinässä, mutta vähän syrjemmässä. Alkujännityksen jälkeen Nuuti reipastui ja innostui kun huomasi kuinka kivaa porukkaa kaupungilla liikkui. Kovin monet tulivat pikkuista moikkaamaan ja palluttelemaan. Nuuti sai oikeastaan huomiota jopa vähän turhankin kanssa. Hankaloittaa meidän ohitusharjoituksia, kun Nuuti jo odottaa paijauksia jokaiselta ohikulkijalta ja niin monia pitäisi päästä moikkaamaan.

Suht nätisti ja rauhallisesti Nuuti osaa ihastelijoitaan moikata. Lähes kaikille suodaan kyllä vähintään muutama pusu ja välillä pikku-hurmurin pusuttelu on mennyt jopa liiankin rajuksi. Erityisesti lapsia Nuuti rakastaan ylikaiken ja tutut lapset tuo meinaa jo kaataa kumoon yrittäessään pusutella. Joten rauhallisia tervehdyksiä täytyisi reenailla.

Seuraavassa vielä eilistä kuvasatoa, mitkä eivät liity kaupunkireissuun sitten mitenkään :D

Nuuti lempparipuuhassaan - kaivamassa

iso poika

Painikavereita

Nuutin kanssa on kiirettä pitänyt :) Peruskäyttäytymistä ollaan yhä kovasti reenailtu, hihnassakävelyreenit ja muiden tuttujen asioiden opettelemiset jatkuvat. Uutena opeteltavana asiana ajankohtaiseksi tällä viikolla tuli käskystä irrottaminen, sillä ulkona Nuuti on poiminut suuhunsa lähes kaiken minkä kerkiää. Oon kaivanut sen suusta kiviä, tupakantumppeja, juustokimpaleen ja mitä milloinkin. Fiksuna poikana se on huomannut, että ilkeä omistaja yrittää viedä nämä ihanat aarteet ja jotain kiinnostavaa löytettyään se onkin alkanut usein vilistää aarteet suussaan kovaa kyytiä poispäin. Nopeasti Nuuti kuitenkin tajusi että irroittamalla otteen aarteesta saa namia. Uusista kiinnostavista asioista tekee tiukkaa luopua, mutta tutut jutut se malttaa jo hyvin vaihtaa herkkupaloihin.

Kaikkea pitäis maistella

Tänään oli vuorossa painimista toisten pentusten kanssa, kun käytiin Raholassa eläinlääkäriaseman pentupiirissä. Aluksi Nuuti vähän arkaili ja katseli sivusta, peuhaavia pentuja väistellen, mutta aika nopeasti Nuuti reipastui ja lähti mukaan paineihin. Kaikkein riehakkaimpiin leikkeihin tuo ei kuitenkaan lähtenyt ja vaikuttikin siltä, että Nuuti yritti valkkailla leikkitovereikseen suht rauhallisia tapauksia. Arimpien pentujen kauhuksi Nuuti olisikin kaikkein mieluiten juossut niiden perässä. Paimennuselkeitä huomasin tuosta nyt ensimmäisen kerran, kun poika yritti muutaman kerran ohjailla näykkäilemällä juoksevien koirien jalkoja.

Välillä painittiin aikas rajustikkin...

... mutta oli nämä piilossa olevat kaverit vaan kaikkein kivoimpia.

Lukan kanssa leikkiessä Nuutista ei ole vielä paimentajan piirteitä ilmennyt, mutta poikien leikit ovatkin olleet lähinnä vain lattialla painimista. Nuuti on myös opettanut Lukan leikkimään vetoleikkejä kanssaan. Luka kun ei ole aiemmin retuuttanut leluja koirien kanssa, tähän asti sille on kelvannut vetokavereiksi ainoastaan ihmiset. On niiden könyämistä vaan niin mukava katsella ja painimassa nuo kaverukset olisivatkin lähes yhtenään. Luka on ihan yllättänyt kuinka paljon se pikkuisen kanssa jaksaakin touhuta. Pojilla on nyt vain alle kilo painoeroa ja vaikuttavat tällä hetkellä aika tasapuolisilta painikavereilta. Pentupiirissa punnitessa Nuuti painoikin 5,3kg. Voi kuitenkin olla että poikien yhteisleikit loppuvat Nuutin kasvun myötä, sillä Luka ei juurikaan isompien koirien kanssa lähde leikkimään. Lukan jättiego kun ei oikein kestä alakynteen jäämistä.

Muutes autossa meillä matkaa nykyään ihan eri koira kuin viikko sitten. Sillon vielä huudettiin täyttä kurkkua, mutta nyt lähiaikoina ei Nuutin häkistä ole kuulunut enää inahdustakaan :)

Eka päivitys!

Sainkin kuin sainkin blogin aikaseks :) Kirjottelen tähän blogiin uuden perheenjäsenemme Nuutin kasvunajasta ja reenailuista sekä jonkin verran myös Lukan reeni-puuhista.

Perjantaina niin kovin pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen bordercollie Nuuti vihdoin muutti taloon! Kotiutuminen on sujunut tosi hienosti. Poitsu on ollut reipas ja suurimmat riehumisetkin se on fiksuna poikana säästänyt ulos. Kaikki pennun ihastelijat Nuuti on kohdannut iloisen reippaasti pusutellen.

Uusiin paikkoihin ja asioihin ollaan pääsääntöisesti tutustuttu uteliaasti ja rohkeasti. Ainoastaan lähellä leikkivät lapset vähän jänskätti, ja myös pyörävarasto oli aluksi pelottava paikka, mutta hyvin lopulta selviydyttiin niistäkin. Vanhempieni luona käydessä Nuuti peuhasi heti innoissaan aidatulla pihalla ja sisälle päästyään rupesi nukkumaan :) Ainoa asia mikä ei tuossa vierailussa ollut Nuutin mieleen oli automatkat. Autoilua, tai ehkäpä ennemminkin siellä häkissä oloa, Nuuti protestoi koko ajomatkan ajan. Pikkumies ei selvästikkään yhtään tykkää että hänen tilaansa rajoitetaan. Portin takana olemista ollaankin tästä syystä harjoiteltu kovasti. Edistystä on jo tapahtunut, ja portin takana osataan välillä makoilla kiljumatta ja jopa ihan rauhassakin. Yksinoloon ollaan totuteltu myös. Nyt täytyy vaan alkaa kasvattamaan yksinoloaikaa.

"Osaan mä olla täällä jo ihan nätistikin"

Pikkunen päiväunilla

Ovien ja porttien takana olemisen lisäksi ollaan keritty opettelemaan rauhoittumista, omaa nimeä, hihnassakävelyä sekä luoksetuloa. Naksuttimeen ehdollistuminenkin on aloitettu. Ihanasti Nuuti jo viileettää luokse ja ulkona tuo mukavasti kulkee mukana ja pitää jo hyvin kontaktia :) Tästä se lähtee ;) Monet pissat ja kakat on tullut jo ulos taikka jos omistajien hitauden takia ei olla ulos keritty, niin useimmiten käy pissaamassa sanomalehdelle. On se vaan kerta kaikkiaan upee pentu!